Fossiilittoman liikenteen tiekartan tavoitteet tulee toteuttaa alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti

Liikenne aiheuttaa meillä Suomessa noin viidenneksen kaikista kasvihuonepäästöistä ja siitä tieliikenteen osuus on noin 90 prosenttia. Lokakuun lopulla liikenne- ja viestintäministeriön johtama fossiilittoman liikenteen työryhmä jätti loppuraporttinsa ja siihen sisältyneet suosituksensa siitä, miten kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt voidaan puolittaa vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon ja pudottaa aina nollaan asti vuoteen 2045 mennessä.

Työryhmä on omassa esityksessään jakanut keinot neljään eri ryhmään. Ensiksi meidän tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota autojen käyttövoimaan, mikä merkitsee siirtymää kohti biopolttoaineita ja sähköä. Tämä vaatii niin jakeluverkoston kuin latauspisteiden määrän kasvattamista. Samaan aikaa on syytä muistaa, että meillä on jo nyt merkittävää osaamista biopolttoaineiden tuotannossa, josta voidaan povata erästä tulevaisuuden kasvualaa ja vientituotetta.

Toiseksi työryhmä esittää pikkuhiljaa autokannan uudistamista kohti päästöttömämpää vaihtoehtoa. Ihmisiä voidaan kannustaa vaihtamaan vähäpäästöisempään autoon esimerkiksi erilaisilla hankintatuilla sekä vanhan auton romutuspalkkiolla.

Kolmanneksi työryhmä suosittaa liikennejärjestelmän tehokkuuden vahvistamista esimerkiksi mahdollisuuksien mukaan rahtiliikennettä siirtämällä enenevissä määrin raiteille ja vesille, vahvistamalla joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen tukemista sekä yleisemmin yhdyskuntasuunnittelua tehostamalla erityisesti kaupunkiseuduilla.

Neljänneksi työryhmä ehdottaa, että verotuksen keinoin voidaan vahvistaa kannusteita liikenteen päästöjen vähentämiseen. Samalla se kuitenkin muistuttaa, että polttoaineiden mahdollista hinnannousua olisi korvattava pienituloisille kotitalouksille, harvaanasuttujen alueiden asukkaille sekä vientimarkkinoilla toimiville yrityksille.

Vaikka liikenteen ja polttoaineiden hinnoittelu on tehokas päästövähennyskeino, sitä on käytettävä harkiten ja niin, ettei kenellekään koidu siitä lisäkustannuksia. Tärkeää on, että työssä yhdistetään liikenteen verotustyöryhmän ja 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnitelman työn tulokset.

Olennaista on huomata, että liikenteen päästöjen vähentämiseen ei ole olemassa vain yhtä keinoa ja kokonaisuus koostuu monista eri toimenpiteistä ja niiden yhteisvaikutuksesta. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, että toimet mitoitetaan kestävästi sekä ihmisten tulotason että asuinpaikan mukaan. Siirtymän kohti fossiilitonta liikennettä tulee olla sosiaalisesti, taloudellisesti ja alueellisesti kestävä.

-Seppo Eskelinen

kansanedustaja (sd)

Liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen

Julkaistu Viikko-Pohjois-Karjala-lehdessä 12.11.2020.