Hallituksen liikennepolitiikka on suurta sumutusta

Eduskunta aloitti viime viikolla Orpon hallituksen ensimmäisen budjetin käsittelyn. Sen yhteydessä tuoreen liikenneministeri Ranteen puheet ovat herättäneet kysymyksen, onko hallitus kunnolla tilanteen tasalla liikenneverkkomme tilasta ja sen tarvitsemasta rahoituksesta.

Hallitus esittää budjetissa osana investointipakettiaan 250 miljoonan lisäystä korjausvelan vähentämiseen. Vaikka lisäys on kannatettava, on se nousevien hintojen paineessa täysin riittämätön kääntämään korjausvelkaa laskuun. Samalla kun hallitus vielä tulevien vuosien kehyksissä leikkaa väyläinvestointien rahoituksesta ja perusväylänpidosta yhteensä 720 miljoonaa hallituskauden aikana, on lopputuloksena liikenneverkon kunnon rapistuminen edelleen, erityisesti alemman tieverkon osalta.

Samalla kun hallituksen panostukset korjausvelan purkuun ovat riittämättömät, tuo se useita hankkeita ohi viime kaudella parlamentaarisesti sovitun valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman toimeenpanon, jonka tehtävänä on nimenomaisesti turvata koko maan liikenneverkon tasapuolinen kehittäminen ja aluepolitiikka. Turun tunnin junaan näyttää hallituksella kyllä riittävän rahaa, mutta monet Itä-Suomen keskeiset kohteet saavat tyytyä vain murusiin.  Pohjois-Karjalaan ja Etelä-Savoon ei liikennepaketista rahaa irronnut.

Pitkät etäisyydet haja-asutusalueilla tarkoittavat monin paikoin riippuvuutta oman auton käytöstä. Erityisesti Itä-Suomessa pitkät ajomatkat ovat arkipäivää. Pitkiä työmatkoja ajavia on syytä tukea, mutta hallituksen politiikka tuntuu ennemminkin kampittavan kuin kannustavan työmatkalaisia.

Hallitus laskee polttoaineen verotusta 170 miljoonalla, joka merkitsisi pumppuhinnoissa arviolta noin neljän sentin alennusta. Olisiko ollut järkevämpää kohdentaa tuo raha ennemmin tieverkon kunnossapitoon? Samalla hallitus aikoo kuitenkin nostaa työmatkavähennysten omavastuuta reilusti.

Verohallinnon laskelman mukaan esimerkiksi 2500 euroa kuussa tienaava, jonka edestakainen työmatkan on 140 kilometriä, hyötyy bensan hinnan alenemisesta noin 92 euroa vuodessa, mutta samalla menettää yli 320 euroa työmatkavähennysten omavastuun korottamisen vuoksi.

Liikennepolitiikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja laajaa kokonaisnäkemystä, jotta voidaan kehittää koko maan liikenneverkkoa ja liikenteen sujuvuutta sekä tukea paljon työkseen ajavia. Poliittisten irtopisteiden hakeminen kostautuu epäoikeudenmukaisena ja tehottomana politiikkana sekä hukkaan heitettyinä mahdollisuuksina.

-Seppo Eskelinen

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Viikko-Pohjois-Karjala -lehdessä 19.10.2023.