Hyvinvoinnin perusjalkaa ei saa murtaa
Koulutuksen suuri merkitys yksilölle, yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille on helppo havaita, etenkin näin vaalien alla käytävässä keskustelussa, kun kansalaiset tekevät arvovalintoja valitessaan seuraavia päättäjiä. Tahto kouluttaa niin lapsemme kuin nuoremme on yhteinen, eikä elinikäistä oppimista ole syytä unohtaa yhteiskunnan kehityksen vaatiessa koko ajan uusia taitoja.
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana koulutuksesta on leikattu n. 1,5 miljardia euroa. Ammatillisesta koulutuksesta on tällä vaalikaudella leikattu yli 200 miljoonaa euroa. Nämä leikkaukset eivät ole suhteessa ikäluokkien pienenemiseen, vaikka se on ollut yksi peruste leikkauksille. Pääministeri Sipilä esitti taannoin Keskustan puoluevaltuustossa vaalitavoitteena 1 000 opettajan lisäämisen ammatilliseen koulutukseen. Kuulostaa vaalilupaukselta, jolla halutaan paikata tällä hallituskaudella vähennettyjä 1 600 opettajaa.
Alueellamme Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Riveria, kohdentaa perustehtävän onnistumiseen tulevalla suunnitelmakaudella vuosittain 1 miljoonaa euroa kompensaationa hallituksen koulutusleikkauksiin. Nämä panostukset menevät opetuksen, erityisen tuen ja ohjauksen lisäämiseen. Tällä päätöksellä on toiveena saada tukea erityisesti niihin toimiin ja opiskelijoihin, joihin taloudelliset leikkaukset ovat iskeneet kovimmin.
Koulutus ja osaaminen ovat Suomen menestystekijöitä, ei kulueriä. Elinikäisen oppimisen perusta rakennetaan jo varhaiskasvatuksessa, johon jokaisella lapsella on oltava oikeus. Laadukkaan koulutuspolun on jatkuttava perusopetuksesta toisen asteen kautta korkeakouluun saakka.
Niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti meidän on panostettava sivistykseen, osaamiseen ja koulutukseen. Olisiko nyt aitojen koulutuslupausten ja niiden pitämisen aika?
Seppo Eskelinen
Eduskuntavaaliehdokas, SDP
This Post Has One Comment
Lähipiirissäni on eläkkeellä oleva opettaja! Luokanopettaja. Hän on käynyt tekemässä jo useitakin sijaisuuksia mm. viime vuoden puolella. Ihan tasan tarkkaan tiedän, että ei ole opettajilla helppoa koulussa ja tuo 1600 opettajan vajaus tuntuu niiden nahoissa, jotka sitä työtä yrittävät tehdä vajailla resursseilla! Ja mistä niitä opettajia ammatilliseen koulutukseen ottaa yhtäkkiä, kun ensin pitäisi kouluttaa ne 1000 opettajaa. On tullut kaikenlaiset älytaulut, videonneuvottelut, Skypet ym. mukaan opetusvälineiksi, joissakin kouluissa on opetusympäristö muuttunut täysin, ei ole enää edes perinteisiä kirjoja, vaan kursseja suoritetaan netissä opetusympäristössä.
Elinikäinen oppiminen, se ei siis ole iästä kiinni tuo oppiminen ja kouluttautuminen, itsekin olen ollut ensin tehtaassa töissä ja sitten kouluttautunut Julkishallinnon merkonomiksi/sos. ja terv. huollonsihteeriksi. Ensimmäinen vakituinen työpaikka räpsähti 30 v iässä. Pakko oli lähteä suorittamaan ensin peruskoulu ja sitten siitä kauppaopistoon ja vielä täydennyskoulutukseen. Ja tämä opiskelu ei vieläkään ole loppunut, eilen olin ammattiini liittyvässä koulutuksessa.
Valtionapuja opintokeskuksille on myös vähennetty niin, että jouduttu uudelleen miettimään toimintaa. Valtionavut järjestöjen toteutuneista ja raportoiduista koulutuksista viivästyvät toistuvasti ja järjestöt jääneet hankalaan tilanteeseen maksujensa kanssa. Myös seutuopistoihin on vaikuttanut valtionapuleikkaukset.
Ja kyllä koulutuksen puute joillakin ammattialoilla alkaa näkyä, kun koulutuksesta on leikattu, ei siinä määrin enää voida kouluttaa tietyille aloille uusia tekijöitä.
Työtä on, mutta niihin ei voi palkata henkilöitä, kun alan koulutus on lopetettu ja toisaalta oppisopimuksella voisi kouluttautua, mutta työpaikalla ei riitä työntekijöillä kiinnostusta ohjaukseen, kun ei ehdi tehdä sitä välttämätöntäkään työtä. Tehdään työtä nyt pienemmillä resursseilla kuin ennen. Siis enemmän työtä ja vähemmän tekijöitä ja palkka ei ole noussut aikoihin. Jos koulutusta ei kehitetä eikä siihen ohjata riittävästi rahaa, ollaan kohta tilanteessa, että ne jotka ovat töissä väsyvät, ja sijaisia ei pystytä palkkaamaan, kun niittä ei ole mistä ottaa. Hoitoalalla tämä rekrytointi jotenkin toimii ja kouluttautuminenkin, mutta miten saada toimimaan alempien ammattiryhmien kohdalla. Ei ole esim. oman ammattiryhmän harjoittelijaa ollut pitkään aikaan meillä ohjauksessa, mutta ei oikeastaan voida ottaakaan, kun ei ole aikaa kenelläkään ohjata.
Kouluttautunut ihminen on työmarkkinoilla vahvoilla, mutta sitä työtä pitää päästä heti koulutuksen jälkeen tekemään, ja jonkinlaista tukea myös yrittäjille, että he pystyisivät palkkaamaan näitä nuoria. Pitempiä määräaikaisia työsuhteita. Jos käyt tekemässä pätkän tuolla ja pätkän tuolla, ei ainakaan kannusta mitään perhettä perustamaan. Vaikka nyt on kyse vain koulutuksen leikkaamisesta, myös näiden leikkausten vaikutukset näkyy hyvin monella eri tasolla yhteiskunnassa.