Uuden Suomen haastattelu: ”Vihreissä lyödään nyt yli” – Demarikansanedustaja Seppo Eskelinen puolustaa metsähakkuita ja vaatii oikeutta Itä-Suomelle: ”Emme ole tasavertaisia muun Suomen kanssa”

 

”Kyllä se etelän voima on kova. Välillä täällä joutuu kulkemaan kyynärpäät ylhäällä, jotta maakuntien asioita saa eteenpäin”, sanoo Savo-Karjalan vaalipiiristä eduskuntaan noussut Seppo Eskelinen (sd) työhuoneessaan.

Hän nostaa sivupöydältä pienen nimikyltin. Siinä lukee: Maarit Feldt-Ranta. Sdp:n iso nimi teki töitä tässä samassa huoneessa, kunnes mahasyöpä uusiutui toisen kerran ja Feldt-Ranta jätti jäähyväiset politiikalle.

Muisto saa Eskelisen hyvin vakavaksi. Kyse on läheisestä puoluetoverista. Feldt-Ranta kirjoitti Eskelisen vaaliesitteeseen jutun keväällä ja oli viime kerralla eli 12 vuotta sitten avaamassa Eskelisen eduskuntavaalikampanjaa.

”Positiivinen persoona ja hieno ihminen. Hänellä oli aina aikaa jutella.”

Joviaalilta vaikuttaa myös työhuoneen hyväntuulinen tulokas, eduskunnan tuore pohjoiskarjalainen vahvistus. Itä-Suomi kuuluu sutkautuksissa. Eskelinen arveleekin, että rauhallinen ja sovitteleva asenne on pitänyt törkypalautteen minimissä – ainakin toistaiseksi.

”Pitkään olin työelämässä esimiehenä. Olen oppinut keskustelemaan ja sovittelemaan ja aina hirmuisesti taustoittamaan asioita. Olipahan neuvottelu tai poliittinen vääntö, tietomäärällä yleensä pärjää paikassa kuin paikassa.”

Eskelinen kasvoi demariksi ay-liikkeessä. Hän toimi pääluottamusmiehenä sähköasentaja-aikoinaan muun muassa Joensuun Energialla.

Politiikkaan mies tuli yli kolmekymppisenä sattuman kautta. Intohimoinen jalkapalloilija oli vappuna myymässä seuran joukoissa makkaraa torilla, kun mukana ollut demariaktiivi pyysi kuntavaaliehdokkaaksi. Eskelinen lähti sitoutumattomana listoille ja heilutti seuraavalla kaudella jo puheenjohtajan nuijaa Joensuun kaupunginvaltuustossa.

”Jos hän ei olisi kysynyt, tuskin olisin ikinä ollut mukana politiikassa.”

 

Lapsuudenkodissa ei koskaan puhuttu politiikkaa, eikä Eskelinen tiennyt edes, mitä puoluetta hänen vanhempansa äänestivät.

Perhe asui pienessä pitäjässä Varparannalla Höytiäisen rantamaisemissa. Kontiolahden kirkonkylälle oli matkaa 15 kilometriä.

Varparannalla oli vanhustenhoitolaitos ja pieni mielisairaanhoitoyksikkö, jossa Eskelisen äiti ja isä tapasivat toisensa. Äiti oli sairaala-apulainen ja isä askartelu-ulkotyön ohjaaja, joskin huhki muissakin töissä.

”Leipä oli sen verran tiukassa, että isä teki useampaa työtä aamusta iltaan.”

Koko elämä on ollut Pohjois-Karjalassa – siellä se on edelleen perjantaista maanantaihin. Helsinkiä Itä-Suomen mies ei tohdi sanoa kodiksi. Pääkaupungissa tehdään vain töitä, joskus kellon ympäri.

”Niin kuin rouva sanoo: Muuten hyvä mies, mutta pikkusen liian ahkera”, Eskelinen lohkaisee.

”Yleensä ampaisen perjantaina Joensuuhun. Harvemmin tänne on hirmu hinkua jäädä. Sitä on tottunut rauhaan ja olemaan luonnossa. Täällä se on hulinaa ja huisketta.”

12 vuotta sitten Eskelinen jäi tuhatkunta ääntä eduskuntapaikasta. Onneksi, hän sanoo nähtyään, millaisella tahdilla eduskunnassa tehdään töitä. Nuorin perheen neljästä lapsesta oli silloin 3-vuotias, vanhin 13.

Kahdet edelliset eduskuntavaalit jäivät väliin ja Eskelinen keskittyi työhönsä Savo-Karjalan sdp:n toiminnanjohtajana. Viime kuntavaalien aikaan hän teki ehdokashankintaa Helsingissä kolme päivää viikossa.

”Silloin vähän mietin jo, että ei tämä Helsinki taida ihan minun paikka olla.”

Ajatukset kuitenkin muuttuivat reilu vuosi sitten, kun alkoi tulla yhteydenottoja maakunnan merkittäviä demarivaikuttajia myöten. Äkkiä Eskelisen ympärillä touhusi aikaansaava joukko kampanjaväkeä. Helmikuussa kävi sellainen pöhinä, että läpimeno alkoi tuntua todennäköiseltä.

Hyvin kävi myös Arkadianmäellä, kun valiokuntapaikkoja jaettiin. Eskelinen sai paikat liikenne- ja viestintävaliokunnasta sekä maa- ja metsätalousvaliokunnasta. Varajäseneksi hän pääsi hallintovaliokuntaan.

”Kaikki sain, mitä toivoin”.

Juuri näissä valiokunnissa käsitellään Eskeliselle tärkeimmät asiat, joista puhuessaan kansanedustaja osoittautuu vahvaksi aluepoliitikoksi.

 

Yhtenä vaalikauden tärkeimmistä papereista Eskelinen pitää 12-vuotista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, jota Eskelinen olisi halunnut valmistelemaan. Osaamista on 15 vuoden rupeamasta maakunnan liikennejärjestelmätyöryhmän johdossa. Ensimmäisen kauden kansanedustajalle irtosi kuitenkin työryhmästä vain varapaikka.

Eskelisen mukaan suunnitelmassa on painotettava hyvää elinkeinopolitiikkaa niin, että koko Suomi pidetään saavutettavissa niin raide-, vesi- kuin maantieliikenteessä.

Liikenneyhteydet nousivat esiin myös puolueiden teettämässä kyselyssä. Puolueet pyysivät suomalaisia nimeämään vaalikauden kolme tärkeintä edistettävää asiaa. Lapin ja Savo-Karjalan asukkaista peräti 78 prosenttia piti liikenneverkkoa ja saavutettavuutta kaikkein tärkeimpänä.

”Se oli ihan huikea yllätys. Monissa muissa vaalipiireissä tärkein asia oli terveydenhoito. Tulos kertoo liikenneverkon nykyisestä kunnosta. Meillä on hurjasti korjausvelkaa.”

Teiden ja raiteiden kunto idässä on retuperällä, katsoo Eskelinen. Hän huomauttaa, että päärataa pitkin pääsee junalla Seinäjoelle alle kolmessa tunnissa, kun Joensuuhun ja Kuopioon pitää junailla yli neljä tuntia.

”Nekin matkat olisi mahdollista taittaa kolmessa tunnissa, jos vain raideverkko peruskorjattaisiin ja laitettaisiin kuntoon.”

Eskelinen sanoo suoraan, mikä Suomen liikennepolitiikassa on pielessä.

”Itä-Suomi on jäänyt liikennepolitiikassa ikävä kyllä jälkeen. Siitä olen tosi huolestunut. Sitä varten täällä ollaan. Nyt yritetään takoa.”

 

Idässä on vahvaa teollisuutta ja sinne on tulossa lisää isoja metsäteollisuusinvestointeja. Toimiva liikenneverkko olisi Eskelisen mukaan välttämätön jo pelkästään logistiikan ja yritysten kilpailukyvyn takia. Lisäksi Joensuu on Suomen suurin opiskelijakaupunki suhteutettuna väkilukuun ja peräti 13 prosenttia työikäisestä väestöstä opiskelee.

Eskelinen kertoo, että poikittaisliikenteen ongelmat puhuttavat jatkuvasti idässä.

”Pieksämäki–Varkaus–Joensuu–Kuopio-välillä on taas kamppailu käynnissä, että vähennetäänkö sieltä vuoroja. Kyllä meidän pitäisi olla yhdenvertaisessa asemassa muun Suomen kanssa.”

Eskelinen muistuttaa, että Imatralla, Lappeenrannassa ja Joensuussa on rajanylityspaikat. Nekin kaipaavat kipeästi investointeja.

”Venäjän matkailuun ja liikenteeseen uskotaan vahvasti.”

Liikenneyhteyksien kuntoon saattaminen on Eskelisen mukaan idässä nyt kaikille ykkösasia, josta ”tulee koko ajan viestiä” elinkeinoelämältä ja monesta suunnasta.

”Jos rehellisiä ollaan, emme ole tasavertaisessa asemassa muun Suomen kanssa matkustusajassa ja liikenneinfran kunnossa. Siihenhän se kulminoituu.”

 

Maa- ja metsätalousvaliokunta ruotii parhaillaan muun muassa Suomen metsähakkuita, joita rajoittaa viime kaudella puhuttanut EU:n lulucf-asetus. Valiokunta pohtii, miten lulucf tuodaan sisään Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Eskelinen on niukkasanainen keskeneräisestä asiasta.

”Suomi hakee kansallisia joustoja. Minusta lulucf on nyt Suomen kannalta ihan hyvässä asennossa, jos vain kansallisesti löytyy poliittinen yhteisymmärrys ja kyllä se löytyy. En epäile yhtään.”

Eskelinen ei näe mitään tarvetta rajoittaa metsähakkuita, joista etenkin vihreät ja keskusta ovat Rinteen hallituksessa kiistelleet. Vihreät ovat vaatineet hakkuiden vähentämistä.

”Minusta vihreissä lyödään tällä hetkellä yli. Metsänhoitopolitiikka vaatii uudistamista, jotta pystymme vastaamaan ilmastotavoitteisiin, mutta tämä on iso kokonaisuus, jota pitää viedä kokonaisuutena eteenpäin.”

Eskelisen mielestä metsäpolitiikassa pitäisi tehdä enemmän omistusten kautta ja parantaa merkittävästi metsänhoitoa. Eskelinen huomauttaa, että perikunnilla on paljon täysin hoitamattomia metsäalueita.

”Metsänomistus on tällä hetkellä erittäin pirstoutunutta. Koko metsävaranto pitäisi saada hoidon ja hoitosuunnitelmien piiriin ja lisätä hieman velvoittavuutta metsänkasvatuksessa.”

Keskustan tapaan Eskelinen näkee juuri metsänhoidon parhaana tapana kattaa ilmastotavoitteita.

”Kasvava, hyvin hoidettu metsä on paras hiilinielu. Jossakin vaiheessa metsä tulee ikänsä päähän, eikä ole enää hyvä hiilinielu. Silloin metsä on uudistettava vaikka sitten päätehakkuuna. Se on myös paras tapa luonnon monimuotoisuuden tukemiseen.”

Eskelinen ihmettelee ”jatkuvaa debattia siitä, mitä meidän on mahdollista hakata”.

 

”Kyllä meillä metsävarat riittävät. Ei näitä enää hyvin montaa tehdasta ole nousemassa, kun näkee nämä perinteisen metsäteollisuuden, paperin ja muun vaikeudet.”

Eskelinen viittaa sellu- ja biotuotetehdashankkeisiin. Metsä Group aikoo rakentaa uuden biotuotetehtaan Kemiin ja sahan Raumalle. Molemmista on määrä tehdä investointipäätökset ensi vuonna.

Idässä on jo pitkällä kaksi isoa metsäteollisuushanketta, Paltamon sellutehdas ja Kuopion Finnpulpin sellutehdas. Eskelisen mukaan niiden mahdollinen käynnistyminen alkaa olla käsillä.

”Tietysti toivon, että ne lähtevät liikkeelle. Sieltä se vain leipä tulee jatkossakin. Minun mielestä edelleen Suomen valkoinen kulta on luonnonvarat ja metsä on siinä isossa osassa.”

 

Hakkuiden lisäksi hallituksen sisällä on ollut erimielisyyttä siitä, miten hallitusohjelmaan kirjattu kaivoslain uudistaminen tulee toteuttaa. Vihreät on vartioinut tiukkaa ympäristölinjaa, kun keskusta on puhunut työpaikkojen puolesta.

Eskelinen komppaa jälleen keskustaa. Kaivoslaki pitää hänen mielestään ehdottomasti päivittää, mutta valmistella rauhassa ”ilman ylilyöntejä” niin, että työpaikat turvataan.

”Eihän toista Talvivaaraa halua kukaan. Siellä on hurja määrä asioita, jotka kaivoslaissa pitää laittaa kuntoon. Jostakin pitää kuitenkin ne kymmenet tuhannet uudet työpaikat tulla”, Eskelinen sanoo ja puhuu taas luonnonvarojen hyödyntämisestä.

”Selluteollisuudessa on huikeat mahdollisuudet ottaa koppi ja ruveta tekemään jatkojalostamista täällä Suomessa, eikä roudata sellua Kiinaan ja tuoda sieltä lankaa takaisin. Vähän koomiselta se tuntuu, ettei meillä sitä osaamista ole.”

 

 

FAKTA

59-vuotias sdp:n ensimmäisen kauden kansanedustaja Joensuusta Savo-Karjalan vaalipiiristä.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen. Hallintovaliokunnan varajäsen.

Joensuun kaupunginvaltuutettu vuodesta 1993 lähtien. Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Sähköasentajan ammatillinen koulutus. Perheeseen kuuluu vaimo ja neljä lasta.

Harrastaa mökkeilyä, penkkiurheilua, kalastusta ja ruoanlaittoa.

Sai 6245 ääntä eduskuntavaaleissa 2019.

Juttusarjassa 200 kansanedustajaa haastatellaan kaikki kansanedustajat vaalikauden aikana.

 

 

Haastattelu ilmestynyt Uuden Suomen nettisivuilla 13.11.2019.